Chamonix update #2

Jussi Mika ja Juho, tiimillä hymy herkässä!

Nixulassa sataa ja lumen raja on vajonnut 2000 metrin tuntumaan. On siis aikaa fiilistellä ja palata menneisin tapahtumiin.

Heinäkuun alussa singahdimme Haaran Jussin ja Salovaaran Mikan kanssa Kuffnerin harjanteelle (4.-5.7). Kyseessä on yks niistä lukuisista Blancin massiivin klassikkoreiteistä. Siis hieno ja ilmava lumi- ja mikstaharjanne Mount Mauditin (4400 ja risat) huipulle.

Jussin adaptaatiot ohueen ilmanalaan jäivät tälläkin kertaa kovin lyhyiksi. Hän saapui sunnuntai-iltana nixulaan ja maanantaina nousimmekin jo Fourchen bivakkimöklille 3700 metrin korkeuteen. Olosuhteet eivät olleet niin kovin optimit, kun kiipesimme Brenvan harjanteella sijaitsevalle majalle. Kova jää oli muutaman sentin loskahunnun peitossa ja oli se fiilis että jääraudat lipsuvat millä hetkellä tahansa.

Mika nousee loskan peittämää jäärinnettä kohti Fourchen bivakkia

Ehdimme kuitenkin hyvissä ajoissa yöpaikkaamme. Toisin kuin myöhemmin iltapäpivällä lumisateessa paikalle tulleet likomärät ranskalaiset.

Sää ei iltaan mennessä laantunut ja toivoimme tietysti, että uutta lunta ei tippuisi liikaa. Päätimme lähteä varhain liikkeelle, koska arviomme etenemisemme olevan kohtalaisen hidasta. Harjanteen upottavassa hangessa ladun avaaminen olikin vaivalloista puuhaa. Yö oli ollut liian pilvinen, jotta hanki olisi voinut jäätyä.

Mika aamun sarastaessa Kuffnerin lumilla

Aamutunnelmia

Etenemistä upottavalla lumiharjanteella

Kuffnerin lumiharjanne on paikoitellen äärimmäisen terävä

Ylempänä olivat olosuhteet hieman paremmat, mutta tehty työ painoi jaloissa ja taival taittui verkkaisesti.

Lumiharjan jälkeen päästiin mikstaosuuksille

Olkapäälle päästyämme piti tehdä valinta jatketaanki huipulle ja karataanko siitä jo alas. Väsymykmysestä huolimatta jatkettiin toppiin asti. Olihan vaikeat osuudet jo kiivetty ja ilman huiputusta jääminen olisi harmittanut vähintään jo seuraavana päivänä. Ranskalainen tiimi pakitti, siellä taidettiin olla aikalailla poikki.

Kohti Mauditin huippua

Mauditin komealta huipulta jonne pääsimme siinä puolenpäivän maissa, oli vielä hyvän mittainen taival ennen kuin olimme takaisin Aguille du Midin hissiasemalla.

Pizzat ja pullo kokista odottivatkin sitten alhaalla laaksossa...