Tämä talvi loppui osaltani 22. helmikuuta, kun nousin lentokoneeseen Zuerichin lentokentällä päämääränä Chilen pääkaupunki Santiago, joka oli ensimmäinen välietappi matkallani suorittamaan UIAGM koulun kesamodulia Argentiiinan Barilocheen.
Chilessä en tällä kertaa juuri viivähtänyt, sillä ideana oli kiivetä kalliota kurssikavereiden kanssa Argentiinassa. Matkustin yöbussilla rajan yli Mendozaan, jossa minua vastassa oli myös UIAGM kurssia tekevä Fideo Molina.
Hän oli juuri palannut opashommista Aconcagualta ja muutaman päivän lepo oli hanelle siten poikaa. Kiipeilykuviota mietittiinkin letkeissä merkeissä meidän mennessä heti ensimmäisenä päivänä Fideon omistamalle hedelmä- ja oliivipuutarhalle.
Chilessä en tällä kertaa juuri viivähtänyt, sillä ideana oli kiivetä kalliota kurssikavereiden kanssa Argentiinassa. Matkustin yöbussilla rajan yli Mendozaan, jossa minua vastassa oli myös UIAGM kurssia tekevä Fideo Molina.
Hän oli juuri palannut opashommista Aconcagualta ja muutaman päivän lepo oli hanelle siten poikaa. Kiipeilykuviota mietittiinkin letkeissä merkeissä meidän mennessä heti ensimmäisenä päivänä Fideon omistamalle hedelmä- ja oliivipuutarhalle.
Fideo grillaa lihaa oliivipuutarhallaanSeuraavan päivänä porukkaamme lyöttäytyi Gianni Capani, joka myös valmistautuu tulevaan moduliin.
Kolmen koplalla lähdimme kalliokamat mukana Fideon kotikentälle Cajon de los Arenalesiin kiipeilyallueelle, joka on eittämättä yksi Argentiinan parhaimmista graniittikiipeilypaikoista.
Arenalesin laaksossa vietimme kaksi intensiivistä päivää. Ideana oli saada mahdollisimman paljon graniittikiipeilymetrejä alle. Ensimmäisenä päivänä kiipeilimme pultein varmistettuja lyhyehköjä reittejä ja saimme näin iltapäivän sessiossa 11 köydepituutta tayteen ja kropan väsyksiin.
Gianni liidaa Arenalesin sporttikalliollaToisen päivän urakkanamme oli 600 kiipeilymetriä pitkä vain parikuukautta vanha ”Gracias por el aguante” trad-reitti Aguja Cohetelle. Reitti on kaunis ja oli varmasti juuri sopia valmistautumiseen kurssia varten. Huipulla kaikki olivat väsyneitä mutta hymy oli herkässä, sillä kiipeily oli ollut hienoa.
Fideo painaa halkeama pitsia
Varmistan Fideota "Gracias por el aguante" reitin kruxipitsilla
Fideo liidaa Gracias por el Aguante reitin kruxia
Fideo laskeutuu Aguja Cohetelta
Iltamyöhällä palailimme Fideon kämpille Mendozan kaupunkiin ja väsyneet miehet painuivat pehkuihin pikimmiten.
Seuraavan päivän kaupungissa vietimme lepäillen ja suunnitellen jatkoa. Giannin piti nousta vielä kurssia varten yksi lumi tai jääkiipeilyreitti, jonka nyt otimme projektiksemme. Päätimme iskeä päiväseĺtään noin 5100m korkean Cerro Augustin Alvarezin Tomy kuluaarin.
Auringonnousu Morena Coloradon laaksossa
Jätimme kaupungin pölyt taaksemme puolenyö jälkeen ja suuntasimme ylös Vallecitosin hiihtoskeskukseen, jossa vajaassa 2900 metrissä oli lähtöpisteemme. Hieman ennen aamukolmea olimme reput selässä matkalla Morenas Coloradas laaksoa kohti kohdettamme. Lähestyminen on pitkä ja meiltä kului siihen aikaa noin viisi ja puoli tuntia.
Cerro Augustin Alvarez n.5100m (punainen nousulinja)
Gianni tekee latua Tomy-kuluaarissa
Kurun juurella keittelimme lämmintä juotavaa ja lähdimme reitille, joka ei ollut teknisesti kovinkaan vaikea, mutta pehmeä lumi teki siitä fyysisesti rankan. Puoliltapäivin kuitenkin saavutimme huipun josta oli mainiot näkymät aina horisontissa siintävälle Aconcagualle asti.
Maisemia Tomy-kuluaarisa alas
Gianni ja Fideo nousemassa huippuharjanteelle Paluumatka autolle oli uuvuttava ja laakson täyttämät moreeniharjanteet tuntuivat loputtomilta. Vaikka lopussa väsyttikin suunnattomasti niin reissu oli ollut hieno.
Kolmen kopla: Juho Lukkari, Fideo Molina ja Gianni Capani Cerro augustin alvarezin huipullaMuutaman päivän päästä matkajatkuu kohti etelää ja Barilochen maisemia, kiipeilykallioita ja UIAGM kurssia.
