juholukkari.com muuttunut

Viimenäni sain aikaiseksi joitakin päivityksiä tuonne kotisivupuolelle.

Käykää tsekkaamassa!

Wallisin keväthangilla

Toukokuun ensimmäiset kolme viikkoa satoivat putkeen. Voi mätä, sillä suunnittelin useaan otteeseen keväthiihtoja Alpeilla ja huono sää vain jatkui ja jatkui.

Lopulta kuitenkin hellitti ja oli aika toimia. Juonimme Thunissa asuvan Christianin kanssa suuntaavamme Wallisin Alpeille helluntaiviikonlopuksi nauttimaan keväthangista ja metsästämään muutama nelitonninen huippu.

Reissumme alkoi kun tapasimme perjantai iltapäivällä Christianin ja Dinan kanssa junassa, joka pyyhkäisee suoraan bernin Alppien läpi Wallisiin. Illaksi ehdimme Täsch majalle, joka toimi majapaikkanamme seuraavat kolme yötä.

Olosuhteet olivat mainiot. Aurinko paistoin ja näytti siltä, että lunta oli ja sukset päästäisiin laittamaan jalkoihin seuraavana aamuna ihan siinä majan tuntumassa.

Seuraavat kolme päivää sää pysyi vakaana ja nousimme kolme huippua, Alphubelin 4206m, Rimpfischhornin 4199m, ja Strahlhornin 4190m. Lopuksi laskimme massiivin itäpuolelle Saas Feen kylään, jossa takanamme oli upea keväthiihtoreissu Alppien sydämessä ja 5600 noustua metriä.

Sään odotus oli kannattanut sillä tätä aurinkoista reissua maiskuttelee mielessään pidempääkin.

Lähestyminen Täsch majalle

Christian Alphubelin 4209m huipulla

Jäätikön ylitys kohti Rimpfischhornia

Dina ja Juho nousussa Rimpfischhornille

Dina ja Juho lyhyessä köydessä muutamia metrejä ennen Rimpfischhornin 4199m huippua

Matkalla kohti Strahlhornia

Ensi metrit kuivaan lumeen Strahlhornin 4190m topista

Lasku kohti Saas Feetä

Telemark-hiihtoa Pohjois-Chilen valkoisilla Tulivuorilla

Parinacota

Palataan tässä postauksessa viime vuoden huhtikuulle, Chilen pohjoisimpiin osiin, vuoristoylängölle lähelle Bolivian rajaa ja Telemark-hiihdon rajoja.

Vuodesta 2007 lähtien olen työskennellyt vuoristo-oppaana tällä seudulla ja on minulle näin ollut mahdollisuus tutustua paikalliseen kulttuuriin, vallitseviin olosuhteisiin ja tietysti yli kuuteen kilometriin kohoaviin huippuihin ja tulivuorten kraattereihin.

Alueen korkeimmat vuoret ovat lumihuippuisia lähinnä tulivuoria joiden valkoisia rinteitä katsellessa alkavat Telemark-hiihtäjän polvet väkisinkin hakemaan laskuasentoa. Olin siis jo useaan otteeseen mielessäni suunnitellut tätä reissua.

Alue on kesäsateiden vyöhykettä talven ollessa kylmä ja kuiva. Hiihtoreissu oli siis tähdättävä syksylle. Huhtikuu tuntui olevan paras valinta.

Hiihtokaveriksi reissuun lähti Xavier Tranchant, Ranskan Alpeilla oppinsa saanut suksialpinisti jolla oli noin kaksi viikkoa aikaa uhrata tähän reissuun.

Xavierin kanssa tapasimme Aricassa, tyynenmeren rantakaupungissa, josta miniexpediittiomme alkoi. Ensimmäinen etappi oli Putren kylä 3500 metrin korkeudessa, joka toimi perusleirinämme.

Sieltä käsin suuntasimme ensin akklimatisoitumishuipullemme 5700 metriselle Cerro Taapacalle ja kohti yli 6000 metriin kohoavia pääkohteitamme Cerro Acotancoa, Volcan Parinacotaa ja Volcan Pomerapea.

Haastavat sääolosuhteet ja logistiikka yllätykset tekivät reissusta seikkailun kuvankauniissa maisemissa, joissa Telemark-hiihtäjä on harvinaisuus.

Skimbaajan seuraavassa numerosta löytyy tarkempi kuvaus reissusta.

Kohti Cerro Taapacaa

H-hetki ennen reissun ensikäännoksiä

Taapacan eteläpuoli

Xavierin tyylinäyte Taapacan etälärinteillä

Räntäsateen yllättämänä Parinacotan juurella

Kaverukset mäessä

Altilplano ylängön maisemissa

Muulien lailla lastattuna

Aamutuimaan liikkeella Parinacotan rinteillä

Argentiinan Kalliopätkät

Vaikka kevät on jo hyvässä vauhdissa täällä Sveitsin Alpeilla, niin mennään tässä postauksessa vielä hieman maaliskuulle ja Barilochen kalliokiipeilyihin. Kyseessähän oli UIAGM kurssin kalliokiipeilymoduli.

Toiminta alkoi tällä kertaa kiipeilytekniikkakokeella, jossa piti kiivetä onsightina kaksi 6b+ reittiä osoittaen mahdollisimman hyvää tekniikkaa. Siis yläankkurille pääseminen ei vielä taannut kokeen läpäisemistä.

Reitit olivat uudella sektorilla Cerro Ventanan kiipeilyalueella. Näiden uusien reittien greidi oli aikalailla tiukassa. Moduli ei siis alusta alkaen antanut mitään lahjaksi.

Pico Lührsin huippu Cerro Lopezin massiivissa

Varsinaisen oppisisällön pariin ja samalla alppiiniseen tunnelmaan pääsimme pian tekniikkakokeen jälkeen, kun kävimme päiväseltään treenamassa short rope etenemistä Cerro Lopezin kallioilla. Tekemisen tempo näillä kursseilla on ripeä, sillä seuraavana päivänä olimme nousemassa jo Frey-majalle, jossa toiminta jatkui trad-kiipeilyn parissa.

Ramiro Calvo liidaa Trilogiaa Aguja Freyllä

Enrique ja Ariel väsäävät laskutumista Aguja Principalin huipulta. Mauricio Fernandez Poseeraa

Freyn alue on sekä maisemakkisesti että kiipeilyllisesti mahtavaa aluetta. Kurssilla tosin ei juuri jäänyt aikaa fiilistelyyn sillä ohjelma oli tiivis. Kuuden päivän uurastamisen jälkeen alkanut sadejakso olikin tervettullut huilipaussi ei vähiten graniitin hiomille sormenpäille.

Enrique Laskeutumassa taustalla Tronador

Oppijakso oli ollut intensiivinen ja vähän jäi maku suuhun, että vaatimuksiin nähden lyhyehkö, sillä Freyn alue on ainakin siellä aikaisemmin juurikaan kiipeämättömälle kohtalaisen vaativa. Reittien luku on joskus vaikeaa. Greidin kovuus vaihtelee kovasti reitiltä toiseen, ja on yleensäottaen tiukka. Halkemien ja leikkausten kanssa saa painia kovastikin.

Aguja Coheten huippu

Sateiden jälkeen alkoikin modulin evaluoitava osa. Nousimme uudestaan Frey kallioille. Ei kait meistä kukaan oikein rauhallisin yöunin kokeisiin valmistautunut. Nyt kaiken oli mentävä putkeen.

Freyn kiipelykalliot aamuauringossa

Ensimmäisenä päivänä kiivettiin hieman rauhallisempia reittijä ja kaksi seuraavaa päivää tiukennettiin hieman tahtia greidien suhteen.

Yksi Freyn alueen sileistä laatoista

Kokeet eivät loppuneet tähän Frey-osuuteen vaan vielä kerran palattiin Cerro Lopezin pohjoisseinälle näyttääksemme shor rope taitomme.

Kallioevaluaatioiden jälkeen meillä oli vielä edessä hieman koulutusta jäätiköllä. Tapahtumapaikkana oli Meiling majan lähijäätiköt Cerro Tronadorilla. Se oli hieno "jäähdyttely" tälle oppijaksolle. Kiipesimme hieman vertikaalijäällä ja kävimme läpi railopelastustekniikoita.

Lähestyminen Tronadorin jäätikölle läpi Patagonian ikimetsien

Tronador aamutuimaan

Meilingin majalla

Tiukka settihän tämä moduli kaikkineen oli ja nyt kun asiaa miettii niin ei ihmetytä kauheasti, että ensi talvena on pistettävä uusi räkä nenään ja suoritettava osa suorituksista uusintakokeessa. Täytyy valmistautua niihin paremmin, mikä tarkoittanee hienoja päiviä upeilla kiipeilyreiteilla niin täällä Euroopassa kuin uuden mantereen puolellakin.

Into on ainakin kova päästä toteuttamaan opittuja konsepteja. Saas nähdä ensin mitä Alppien kesä tuo tullessaan.