Catedralin satumaiset huiputHelmikuussa vallinneet hyvät säät antoivat minulle syventää trädikiipeilytaitojani Cerro Catedralin monipuolisella graniittikiipeillyalueella ja valmistautua samalla parhaalla mahdollisella tavalla tähän koitokseeen.
Vietin viitisen viikkoa leiriytyen Freyn majan tuntumassa kiipeillen alueen korkealaatuisilla reiteillä. Kiipeilypummin elämä on oikeastaan aika hienoa näin jälkeenpäin ajatellen. Tuli liidattua lukemanton määrä hienoja köydenpituuksia. Keskustelut majalla toisten kiipeilyjöiden kanssa matekupin ääressä olivat parhaimmillaan jopa filosofisia. Ajatuksia vaihdettiin varsin kansainvälisessä seurakunnassa, sillä Alpinisteja oli paikalla monesta ilnasuunnasta: Yhdysvalloista, Sakasta, Buenos Airesista, Brasiliasta, Chilestä, Australiasta ja niin edelleen. Yksi latinalaistunut suomalainen sopi siis hyvin joukkoon.
Kaiken tämän rennon elämän päätteeksi piti puristaa vielä oikein kunnolla ja näyttää Argentiinan opasliiton asiantuntijoille taitonsa. Kokeen ensimmäisenä päivänä oli hyvä keli ja puristimme kaasupoljinta kunnolla. 10 köydenpituuden sessio oli tiukka ja olimme köysikumppanini Qiuique Clausenin kanssa väsyneitä illalla. Kokeen vastaanottaja Luciano Fiorenza oli tyytyväinen näyttöihimme, ja niin paineet seuraaville päiville olivat pienemmät.
Seuraavat kaksi päivää olivat sateisia mutta kiipesimme kuitenkin. Märällä kalliolla oli oltava varovainen, pitääkseen sama varma linja, jonka Quiquen kanssa aloitimme kokeen ensimmäisenä päivänä. Pystyimme pitämään tasomme ja tulos oli positiivinen molemmille kokelaille.
Vaikka olin onnellinen menestyksestä oli tavallaan haikeaa sanoa hyvästit Freyn majalle ja suunnata kohti laaksoa.
Espanjanlainen Iñaki Cezon kiipeää Aguja Viejan pohjoisharjannetta
Amerikkalaiset Chris ja Miranda Cohete Lunarin huipulla
Valmistautumista testiin: liidaan Mastropiero nunca mas reitin viimeistä pitsiä Aguja Piramidalilla
Vakavia miehiä: Kike Clausen (ylhäällä) ja Luciano Fiorenza Lost Fingers Reitillä Aguja Freyllä