Chamonix update #2

Jussi Mika ja Juho, tiimillä hymy herkässä!

Nixulassa sataa ja lumen raja on vajonnut 2000 metrin tuntumaan. On siis aikaa fiilistellä ja palata menneisin tapahtumiin.

Heinäkuun alussa singahdimme Haaran Jussin ja Salovaaran Mikan kanssa Kuffnerin harjanteelle (4.-5.7). Kyseessä on yks niistä lukuisista Blancin massiivin klassikkoreiteistä. Siis hieno ja ilmava lumi- ja mikstaharjanne Mount Mauditin (4400 ja risat) huipulle.

Jussin adaptaatiot ohueen ilmanalaan jäivät tälläkin kertaa kovin lyhyiksi. Hän saapui sunnuntai-iltana nixulaan ja maanantaina nousimmekin jo Fourchen bivakkimöklille 3700 metrin korkeuteen. Olosuhteet eivät olleet niin kovin optimit, kun kiipesimme Brenvan harjanteella sijaitsevalle majalle. Kova jää oli muutaman sentin loskahunnun peitossa ja oli se fiilis että jääraudat lipsuvat millä hetkellä tahansa.

Mika nousee loskan peittämää jäärinnettä kohti Fourchen bivakkia

Ehdimme kuitenkin hyvissä ajoissa yöpaikkaamme. Toisin kuin myöhemmin iltapäpivällä lumisateessa paikalle tulleet likomärät ranskalaiset.

Sää ei iltaan mennessä laantunut ja toivoimme tietysti, että uutta lunta ei tippuisi liikaa. Päätimme lähteä varhain liikkeelle, koska arviomme etenemisemme olevan kohtalaisen hidasta. Harjanteen upottavassa hangessa ladun avaaminen olikin vaivalloista puuhaa. Yö oli ollut liian pilvinen, jotta hanki olisi voinut jäätyä.

Mika aamun sarastaessa Kuffnerin lumilla

Aamutunnelmia

Etenemistä upottavalla lumiharjanteella

Kuffnerin lumiharjanne on paikoitellen äärimmäisen terävä

Ylempänä olivat olosuhteet hieman paremmat, mutta tehty työ painoi jaloissa ja taival taittui verkkaisesti.

Lumiharjan jälkeen päästiin mikstaosuuksille

Olkapäälle päästyämme piti tehdä valinta jatketaanki huipulle ja karataanko siitä jo alas. Väsymykmysestä huolimatta jatkettiin toppiin asti. Olihan vaikeat osuudet jo kiivetty ja ilman huiputusta jääminen olisi harmittanut vähintään jo seuraavana päivänä. Ranskalainen tiimi pakitti, siellä taidettiin olla aikalailla poikki.

Kohti Mauditin huippua

Mauditin komealta huipulta jonne pääsimme siinä puolenpäivän maissa, oli vielä hyvän mittainen taival ennen kuin olimme takaisin Aguille du Midin hissiasemalla.

Pizzat ja pullo kokista odottivatkin sitten alhaalla laaksossa...

Chamonix update #1

Aguille de Bionnassay iltavalossa

Aspirantti-oppaan kesätyö vei minut reilu noin kuukausi sitten Chamonixiin. Mont Blancin ja muiden klassikoiden opastamisen lisäksi olen ehtinyt touhuilla tuolla vuorilla ihan kivasti myös vapaa-aikana.

Chamonix on siitä mukava paikka, että ylävuoristoon sekä kallioille pääsee kätevästi hisseillä ja korkealaatuisia reittejä on mieletön määrä.

Kalliota olen ehtinyt kiipeämään lähinnä Aguilles Rougesin gneissiseinillä. Kivilaji on mukavan vaihtelevaa kiivetä. Tosin gneissiä on usein vaikea varmistaa ilman kiinteitä varmistuksia (pitoneita tai porahkoja) ja joillakin klassisilla reiteillä on hakoja kovin harvakseltaan.
Salovaaran Mikan kanssa saimme todeta tämän, kun kiipesimme Aguille Pouchen länsiseinällä 450m pitkän reitin, jolla varmistukset ja greidi olivat, suunnilleen kivikaudelta. Hyvä linja, mutta liidatessa piti tietää mitä oli tekemässä.

Aguilles Rougelta lötyy myös toisenlaisia reittejä kuten Poeme a Lou, jonka sivalsimme myöskin Mikan kanssa. Tasaisen vaativa reitti tarjosi nättejä muuveja alusta loppuun asti ja porahakavarmistus oli riittävää.

Mika Aguille Pouchen seinällä

Mika kiipeää Ag. Pouschen gneissifleikillä

Mika venyttää Poeme a Lou reitillä Breventillä

Juho varmistaa Mikaa Breventin ilmavalla seinällä (kuva Pablo Pontoriero)

UIAGM kurssikolleega Pablo Pontoriero näyttää miten 6c kiivetään mallikkaasti Breventillä