Vuodesta 2007 lähtien olen työskennellyt vuoristo-oppaana tällä seudulla ja on minulle näin ollut mahdollisuus tutustua paikalliseen kulttuuriin, vallitseviin olosuhteisiin ja tietysti yli kuuteen kilometriin kohoaviin huippuihin ja tulivuorten kraattereihin.
Alueen korkeimmat vuoret ovat lumihuippuisia lähinnä tulivuoria joiden valkoisia rinteitä katsellessa alkavat Telemark-hiihtäjän polvet väkisinkin hakemaan laskuasentoa. Olin siis jo useaan otteeseen mielessäni suunnitellut tätä reissua.
Alue on kesäsateiden vyöhykettä talven ollessa kylmä ja kuiva. Hiihtoreissu oli siis tähdättävä syksylle. Huhtikuu tuntui olevan paras valinta.
Hiihtokaveriksi reissuun lähti Xavier Tranchant, Ranskan Alpeilla oppinsa saanut suksialpinisti jolla oli noin kaksi viikkoa aikaa uhrata tähän reissuun.
Xavierin kanssa tapasimme Aricassa, tyynenmeren rantakaupungissa, josta miniexpediittiomme alkoi. Ensimmäinen etappi oli Putren kylä 3500 metrin korkeudessa, joka toimi perusleirinämme.
Sieltä käsin suuntasimme ensin akklimatisoitumishuipullemme 5700 metriselle Cerro Taapacalle ja kohti yli 6000 metriin kohoavia pääkohteitamme Cerro Acotancoa, Volcan Parinacotaa ja Volcan Pomerapea.
Haastavat sääolosuhteet ja logistiikka yllätykset tekivät reissusta seikkailun kuvankauniissa maisemissa, joissa Telemark-hiihtäjä on harvinaisuus.
Skimbaajan seuraavassa numerosta löytyy tarkempi kuvaus reissusta.
H-hetki ennen reissun ensikäännoksiä
Taapacan eteläpuoli
Xavierin tyylinäyte Taapacan etälärinteillä
Aamutuimaan liikkeella Parinacotan rinteillä
No comments:
Post a Comment