Toiminta alkoi tällä kertaa kiipeilytekniikkakokeella, jossa piti kiivetä onsightina kaksi 6b+ reittiä osoittaen mahdollisimman hyvää tekniikkaa. Siis yläankkurille pääseminen ei vielä taannut kokeen läpäisemistä.
Reitit olivat uudella sektorilla Cerro Ventanan kiipeilyalueella. Näiden uusien reittien greidi oli aikalailla tiukassa. Moduli ei siis alusta alkaen antanut mitään lahjaksi.
Varsinaisen oppisisällön pariin ja samalla alppiiniseen tunnelmaan pääsimme pian tekniikkakokeen jälkeen, kun kävimme päiväseltään treenamassa short rope etenemistä Cerro Lopezin kallioilla. Tekemisen tempo näillä kursseilla on ripeä, sillä seuraavana päivänä olimme nousemassa jo Frey-majalle, jossa toiminta jatkui trad-kiipeilyn parissa.
Freyn alue on sekä maisemakkisesti että kiipeilyllisesti mahtavaa aluetta. Kurssilla tosin ei juuri jäänyt aikaa fiilistelyyn sillä ohjelma oli tiivis. Kuuden päivän uurastamisen jälkeen alkanut sadejakso olikin tervettullut huilipaussi ei vähiten graniitin hiomille sormenpäille.
Oppijakso oli ollut intensiivinen ja vähän jäi maku suuhun, että vaatimuksiin nähden lyhyehkö, sillä Freyn alue on ainakin siellä aikaisemmin juurikaan kiipeämättömälle kohtalaisen vaativa. Reittien luku on joskus vaikeaa. Greidin kovuus vaihtelee kovasti reitiltä toiseen, ja on yleensäottaen tiukka. Halkemien ja leikkausten kanssa saa painia kovastikin.
Sateiden jälkeen alkoikin modulin evaluoitava osa. Nousimme uudestaan Frey kallioille. Ei kait meistä kukaan oikein rauhallisin yöunin kokeisiin valmistautunut. Nyt kaiken oli mentävä putkeen.
Ensimmäisenä päivänä kiivettiin hieman rauhallisempia reittijä ja kaksi seuraavaa päivää tiukennettiin hieman tahtia greidien suhteen.
Kokeet eivät loppuneet tähän Frey-osuuteen vaan vielä kerran palattiin Cerro Lopezin pohjoisseinälle näyttääksemme shor rope taitomme.
Kallioevaluaatioiden jälkeen meillä oli vielä edessä hieman koulutusta jäätiköllä. Tapahtumapaikkana oli Meiling majan lähijäätiköt Cerro Tronadorilla. Se oli hieno "jäähdyttely" tälle oppijaksolle. Kiipesimme hieman vertikaalijäällä ja kävimme läpi railopelastustekniikoita.
Tiukka settihän tämä moduli kaikkineen oli ja nyt kun asiaa miettii niin ei ihmetytä kauheasti, että ensi talvena on pistettävä uusi räkä nenään ja suoritettava osa suorituksista uusintakokeessa. Täytyy valmistautua niihin paremmin, mikä tarkoittanee hienoja päiviä upeilla kiipeilyreiteilla niin täällä Euroopassa kuin uuden mantereen puolellakin.
Into on ainakin kova päästä toteuttamaan opittuja konsepteja. Saas nähdä ensin mitä Alppien kesä tuo tullessaan.
1 comment:
Hieno meininki ja hienoja kuvia! Läheks sä sinne Peutereylle ens viikolla, hä?
Post a Comment